Yltäkylläisyydessä elävä maailman onnellisin kansa ei keksi mistään niin paljon valitettavaa kuin joulusta. Kaikki hyvä joulussa uhkaa jäädä itseään ruokkivan vuosittaisvuodatuksen jalkoihin. Kaupallisuus on pahasta, perinneruoat kyseenalaisia ja ylensyönti asiatonta. Jouluvalot ne vasta kamalia ovatkin ja syttyvät liian aikaisin. Ja kaikkein pahinta on joulumusiikki. Se alkaa soida liian aikaisin tai liian myöhään, sitä tulee joka tuutista tai ei mistään, sitä esittävät väärät ihmiset ja kukaan ei sitä jaksa. Ei ainakaan fiksuna itseään pitävä.
Yllättäen kuitenkin Kauneimmat joululaulut täyttävät kirkot vuodesta toiseen. Jouluradio ottaa varaslähdön jo hyvän aikaa ennen ensimmäistä adventtia ja kuulijoita riittää. Kuuluvuusalue yltää jo Rovaniemelle asti ja kanavaperhe sen kuin kasvaa genre kerrallaan. Pääkaupunkiseudun seurakuntien 16 vuotta elänyt idea ei osoita minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Muiden kanavien joulu tulee hissun kissun perässä.
Joulumusiikin, etupäässä laulujen, inhoaminen on oikeusmurha. Toki on lauluja ja lauluja ja erityisesti niiden sovituksia, joista useat kovin heppoisia ja alkuperäiseen lauluun epäkunnioittavasti suhtautuvia. Toisin kuin moni luulee, joululaulun esittäminen yksin on äärimmäisen vaativaa, aivan kuten virsienkin. Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa ei ole teknisesti haastava laulu, mutta siinä sen vaikeus piileekin. Yksinkertaisuus paljastaa laulajan taidot. Monesta hienosta joululaulusta on tehty yhdentekevää hissimusiikkia tai ylitulkittua taidetta. Ärsyttäähän se.
Mutta onneksi ovat orkesterit. Niiden ohjelmistoissa on sekä jouluun sävellettyjä klassisen musiikin teoksia että perinteisiä joululauluja, usein sulassa sovussa. Tänä vuonna on tarjolla ainakin Corellin, Scarlattin, Torellin, Regerin, Palmgrenin, Buxtehuden ja Mozartin joulumusiikkia, Bachin Jouluoratorio ja paljon muuta. Kauneimmat joululaulut oman kaupungin orkesterin säestyksellä on aivan varmasti elämys.
Selvän poikkeuksen tekevät pääkaupungin orkesterit. Ne tarjoavat keitaan joulumusiikkia kaihtaville. Suuri on kaunista jouluna, lienee linjaus. RSO:n vuosi päättyy Mahlerilla, HKO jatkaa monivuotista perinnettään Beethovenin yhdeksännellä sinfonialla, ja Kansallisoopperan orkesterin ohjelmassa on Oopperan kummitus ja Tuhkimo-baletti. Tapiola Sinfonietta on pääkaupunkiseudun jouluorkesteri, joka kutsuu kuulijansa yhteislauluun yhdessä EMO ensemblen kanssa.
Joulun aitoa tunnelmaa etsitään milloin mistäkin, vaikka osoite on helppo: tunnelman koti on konserteissa. Joulumusiikin sesonki on vain reilun kuukauden mittainen. Kyllä sen kestää.
Hannele Eklund & Minna Lindgren © Maisteriviestintää
