Ilman suurempaa meteliä on Suomen 100-vuotisjuhlahumun keskellä meneillään ennätyssyksy uuden suomalaisen musiikin suhteen. Uudet sävellykset eivät enää synny taiteilijan pakottavasta tarpeesta pöytälaatikkoon, vaan ideaalitilanteessa teoksella on tilaaja, joka myös maksaa ja sitoutuu esittämään tilauksensa.
Suomen sinfoniaorkesterit ry:n vuosikertomuksessa luetellaan vuoden aikana Suomessa kuullut kantaesitykset. Lista on ollut monena vuonna komeaa luettavaa, mutta tänä vuonna siitä tulee erityisen muhkea. Suomen Sinfoniaorkesterit ry ja Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahasto toteuttivat useita merkkivuosia juhlistavan Sibeliuksen seuraajat -yhteistyöhankkeen, jonka turvin maan orkesterit ovat tilanneet yhteensä 15 uutta teosta. Hanke toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston tuella. Suurin osa uusista teoksista on kuultu syyskaudella, viimeisen vuoro on itsenäisyyspäivänä Lahdessa.
Tilastojen mukaan Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenet kantaesittivät vuonna 2015 yhteensä 102 sävellystä, niistä kotimaisten säveltäjien teoksia oli 87. Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 78/59. Ilahduttavaa on se, että sävellyksiä tilataan, sekä erityisesti se, että tilaajina eivät ole yksinomaan suurten kaupunkien suuret orkesterit, vaan kantaesityksiä kuullaan maan joka kolkassa erikokoisten yhtyeiden soittamina. Mutta mitä uutuuksille tapahtuu kantaesitysten jälkeen?
Säveltäjä Kai Nieminen kirjoitti Sibeliuksen seuraajat -hankkeeseen jousikvarteton Meri-Lapin jousikvartetin ja Savonlinnan orkesteriyhdistys ry:n yhteistilauksesta. Hänen mukaansa yhteistilaus on säveltäjän kannalta maukas: ”Uusi kvartetto sai heti tuoreeltaan seitsemän esitystä jokseenkin peräkkäin, kantaesityksen ja kolme muuta esitystä sekä Kemin että Savonlinnan seudulla.”
Yhteistilauksen tekivät myös Saimaa Sinfoniettaksi yhdistyneet Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterit, jotka näin saivat teoksen itseään suuremmalle orkesterille. Yhteistyö on hyvä keino tässäkin suhteessa: yhdessä tilattu ja soitettu teos monipuolistaa orkesterin kokoonpanoa, mikä on ilo sekä säveltäjälle että muusikoille, ja tuo vaihtelua tilaajien ohjelmistoon.
Sävellyksen tilaaminen on iso satsaus orkesterilta. Musiikin ja musiikkikulttuurin kehittyminen edellyttää uusia teoksia, jotka heijastavat omaa aikaansa. Erityisen tärkeätä se on tällaisina murrosaikoina, jolloin maailman suunta on monille vaikeasti hahmotettava asia. Taide reagoi ajan henkeen, peilaa yhteisiä tuntoja ja parhaimmillaan ennakoi muutoksia. Jokainen sävellystilaus on kulttuuriteko.
Yhteistilaukset ovat yleinen käytäntö musiikkielämässä. Niiden kautta syntyy myös kansainvälisiä yhteyksiä orkestereiden, konserttitalojen tai festivaalien välillä. Tilauksen kustannukset jaetaan, ja se, joka saa kantaesityksen, maksaa yleensä jonkun verran muita enemmän. Mutta ennen kaikkea uudelle teokselle tulee heti useita esityksiä ja enemmän kuulijoita.
Usein tilausteoksella on karumpi kohtalo. Orkestereiden nuotistoissa pölyttyy lukemattomia kantaesityksen jälkeen unohtuneita teoksia. Osa ehkä syystä, mutta ihan varmasti moni aivan turhaan. Ohjelmistoihin voisi löytyä hienoja unohtuneiden helmien uudelleen tulemisia, kun aika ajoin kaivettaisiin esiin vuosien varrella tilattuja teoksia. Ehkä tilatun teoksen voisi heti sen valmistuttua sijoittaa ohjelmiin myös seuraaville kausille. Teos ei soittamisesta kulu, päinvastoin.
Sibeliuksen seuraajat -hankkeen sävellyksistä osa on jo menossa kohti seuraavaa esitystä, mikä on erinomainen jatko hankkeelle. Hanke on tuottanut erilaisille kokoonpanoille ja genreille elinvoimasta suomalaista musiikkia, jonka toivoisi soivan usein ja eripuolilla maata. Orkesterit ovat mestareita verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä monin tavoin. Tilausteosten osalta mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Orkesteripäivien kahvipöytäkeskusteluissa oman orkesterin tilausaarteita voi kehua kollegalle. Piste sille, joka saa naapurin innostumaan ja tilausteokselle pitkän elämän.
Hannele Eklund (julkaistu Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n blogisarjassa 30.11.2017)
