Ylikapellimestari Johannes Gustavssonin kausi alkoi pettymyksellä. Koronapandemian aiheuttamat matkustusrajoitukset estivät hänen pääsynsä johtamaan Oulu Sinfonian avajaiskonserttia. ”Toivon, että tilanne muuttuu pian”, sanoo Gustavsson, jonka korona-aika kotona Ruotsissa on ollut hyvin toisenlaista kuin meillä Suomessa. ”Lapset ovat koulussa, arki sujuu melko normaalisti.”
Viimeisen ylikapellimestarikautensa ohjelmaa laatiessaan Gustavssonilla ei ollut vielä koronanäkökulmaa teoksiin. On yllättävää, miten hyvin ne kuitenkin tuntuvat kommentoivan tätä aikaa. ”Avajaiskonsertin kehyskappaleet Bedřich Smetanan Moldau ja Robert Schumannin kolmas sinfonia ovat hyvin vahvoja ja täynnä elämää. Vuolaana virtaava Moldau on myös ajan kulun vertauskuva. ”Ruotsalaisen sanonnan mukaan ’vettä on virrannut siltojen alla’. Aika kuluu ajoista ja olosuhteista huolimatta.”
”Šostakovitšin pohdiskeleva toinen sellokonsertto on suorastaan pelottavan ajankohtainen tässä ajassa. Elämme toivon ja epätoivon välimaastossa, välillä sisäänpäin kääntyen ja välillä vahvasti ulospäin suuntautuen”, Johannes Gustavsson toteaa. ”Teos on täysin erilainen kuin säveltäjän paremmin tunnettu ensimmäinen sellokonsertto. Se henkii vapauden puutetta, rajoituksia ja kaipuuta jonnekin muualle. Siinä on nostalgista ikävää aikaan ja asioihin, jotka ovat siirtyneet meiltä ulottumattomiin.”
Johannes Gustavssonin keväällä päättyvän ylikapellimestarikauden ohjelmaa hän pitää kaiken kaikkiaan melko henkilökohtaisena ja hiukan nostalgisenakin. ”Vaikka ohjelma jossain mielessä luo katseen kuluneeseen yhteiseen aikaamme Oulu Sinfonian kanssa, teokset itsessään ovat silti keskiössä. Olen valinnut mukaan paljon suomalaista musiikkia.”
Moniin kauden ohjelmiin on tullut yllättävää ajankohtaisuutta. ”On mielenkiintoista, miten olosuhteet muokkaavat näkökulmiamme musiikkiin. Esimerkiksi lokakuussa kuultava Beethovenin Eroica-sinfonia (1803) tuntuu juuri nyt äärettömän hyvin tähän aikaan sopivalta. Se muistuttaa meitä uuteen aikaan johdattaneista valistuksen ihanteista, kuten tasa-arvo, vapaus, usko tietoon ja tieteisiin.”
”Mitä korona-ajasta pitäisi oppia? Ehkäpä ainakin valmiutta muutoksiin”, Gustavsson sanoo. ”Myös uskaltaminen on hyvin tärkeää. Meillä täytyy olla rohkeutta hyväksyä se, että paluuta siihen, mikä meille on ollut tuttua ei ehkä ole.” Johannes Gustavssonin toivoo pääsevänsä orkesterinsa eteen lokakuussa. ”Se riippuu tietenkin Suomen valtiosta”, hän naurahtaa. ”Nythän asioita suunnitellaan kuukausi kerrallaan, mutta kaipaan kovasti Ouluun ja toivon, että paluu olisi mahdollinen ensi tilassa.”
Teksti: Maisteriviestintää, Hannele Eklund
Kuva: Harri Tarvainen
