Konserttiohjelmien tunnettujen säveltäjien hyvin dokumentoitujen elämänvaiheiden lisäksi joskus eteen sattuu vähemmän tunnettuja nimiä, joiden takan oleva tarina panee veren kiertämään. Tällainen tuttavuus on ruotsalainen Elfrida Andrée, jonka ylikapellimestari Johannes Gustavsson esittelee Oulu Sinfonian yleisölle konsertissa 22.11.
Ruotsalainen säveltäjä ja kapellimestari Elfrida Andrée (1841-1929) ajoi läpi kaksi lakimuutosta saadakseen tehdä, mitä halusi. Andréen perhe oli poliittisesti liberaali, hänen isänsä Andreas oli tyttöjen asemasta Ruotsissa hyvin tietoinen Visbyn lääninlääkäri. Perheen molemmat tyttäret saivat toki ajan tapojen mukaisen tukevan porvarillisen kasvatuksen, mutta vanhemmat antoivat lahjakkaille tyttärilleen täyden tukensa myös totuttujen rajojen ylittämisessä. Uraohjaajana toimikin pääasiassa perheen isä. Molemmat tyttäret opiskelivat urkujen soittoa, isosisko Fredrikasta tuli oopperalaulaja Tukholman Kuninkaalliseen teatteriin.
Pappa Andrée oli tavannut Lontoon maailmannäyttelyssä nuoria neitoja, jotka olivat sekä soittaneet urkuja että hoitaneet lennätinasemaa. Elfridalla oli ilman muuta vastaavat kyvyt ja enemmänkin. Urasuunnitelmien esteenä olivat vain Ruotsin lait. Tarmokkaalle isälle ja tyttärelle oli selvää, että lakia on muutettava ja he ryhtyivät tuumasta toimeen. Heidän ansiostaan kirkkomuusikon virat avautuivat naisille vuonna 1861 ja Elfrida Andréesta ensimmäinen ruotsalaisnainen tässä tehtävässä, kun hän otti vastaan kanttorin viran Tukholman Suomalaisessa kirkossa. Tukholman vierailijoiden kannattaa tämän kunniaksi hyvinkin tehdä ylimääräinen pysähdys kuninkaan linnaa vastapäätä olevan pienen keltaisen kivikirkon edessä. Siellä kiinnitettiin enemmän huomiota hakijan kykyihin, kuin siihen, että naisihminen urkupenkillä saattaisi häiritä hengellistä elämää.
Sittemmin Elfrida Andréesta tuli myös Ruotsin ensimmäinen nainen tuomiokirkkokanttorin virassa. Hän pyörtyi saadessaan tiedon, että oli koesoitossa 1867 päihittänyt seitsemän mieskandidaattia ja tullut valituksi Göteborgin tuomiokirkkoon. Hän hoiti tehtävää kuolemaansa saakka. Ollessaan virkavapaalla 1920-luvun puolivälissä, hän kävi joka sunnuntaiaamu varmistamassa, että sijainen oli paikalla ja hoiti hommansa.
Sähköttäjäksi pääsyn varmistava lakimuutos oli kirkon virkaa kovempi työ, mutta onnistui kuitenkin. Elfrida Andrée aloitti alan opinnot jo vuonna 1861. Laki muuttui pitkällisten keskustelujen jälkeen vuonna 1863 ja ensimmäiset naiset, Elfrida heidän joukossaan, nimitettiin lennättimenhoitajiksi vuonna 1865. Vuoteen 1880 mennessä alasta oli tullut Ruotsissa naisvaltainen.
Elfridan työ muusikkona jatkui ja laajeni. Ajan norminmukaisesta sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä johtuen, hän opiskeli myös sävellystä yksityisesti. Musiikkikorkeakoulujen sävellysopintoihin naisilla ei ollut asiaa. Naissäveltäjiä toki tunnetaan jo 1800-lukua varhaisemmaltakin ajalta, mutta tuotanto rajoittuu melko pienimuotoisiin teoksiin. Elfrida Andréekin julkaisi osan suurista teoksistaan alkuun anonyymina. Yleisön hämmästys oli suuri, kun paljastui, että mies teosten takana olikin nainen. Hänen tähän mennessä inventoidussa teosluettelossaan on 135 kappaletta kamarimusiikkia, vokaalimusiikkia kuoroille orkesterin kanssa ja ilman, lauluja, suuria orkesteriteoksia kuten kaksi sinfoniaa, yksi ooppera ja kaksi melodraamaa, jne.
Konserttialkusoitto D-duuri valmistui aikana, jolloin Elfrida Andréen elämä oli työntäyteistä. Hänellä oli oma musiikkikoulu Göteborgissa, hän järjesti oppilaskonsertteja, sävelsi piano- ja kuorokappaleita orkesterilla ja ilman, sekä suuria orkesteriteoksia. Keväällä 1878 hän järjesti konsertin Göteborgin tuomiokirkossa. Ohjelmassa oli mm. tänään kuultava konserttialkusoitto. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja hän toimi itse kapellimestarina. Ilta oli menestys. ”Minä sävelsin, minä johdin ja ihmiset aplodeerasivat”, Elfrida kirjoitti sisarelleen.
Elfrida Andrée oli kaikin tavoin poikkeuksellinen ihminen, joka sai valtavasti aikaan. Hän ei koskaan unohtanut, kuinka hänen haaveensa ja lahjakkuutensa oli yritetty mitätöidä mm. vetoamalla apostoli Paavalin nainen vaietkoon seurakunnassa -lausuntoon Raamatun Korinttolaiskirjeissä. Kun Göteborgin tuomiokirkon urut remontoitiin vuonna 1905, Elfrida Andrée nautti uuden tekniikan tuomasta ilmaisuvoimasta ja saattoi unohtua harjoittelemaan iltamyöhään. Erään tällaisen illan päätteeksi, soitettuaan sydämensä kyllyydestä niin että kirkko raikasi, hän puuskahti: ”Siitäs sait, pikku-Paavali!”
Hannele Eklund
