Kansallinen nuoriso-orkesteri – malli, tavoitteet ja toteutus, on Pro Musica säätiön tilaama selvitystyö, jonka taustalla on laajasti tunnistettu huoli orkesterisoitinten harrastuneisuuden laskevasta suunnasta ja sen nyt jo nähtävissä olevista vaikutuksista suomalaisiin orkestereihin. Erityisen suurta huoli on ollut Puolustusvoimien ja Poliisin orkestereissa. Puolustusvoimien orkestereiden jäsenyys edellyttää suomen kansalaisuutta. Poliisisoittokunnassa kaikki uudet muusikon virat ovat siviilivirkoja, joihin ei vaadita Suomen kansalaisuutta. Vaatimuksena kuitenkin on kyky palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi. Musiikkioppilaitosten soitonopetuksessa on jo useamman vuoden näkynyt orkesteri-instrumentin soittimekseen valitsevien lasten ja nuorten määrän selvästi laskeva trendi. Sama havainto on tehty myös musiikin ammattiopintoihin pyrkivien opiskelijoiden kohdalla.

Monista maamme ammattiin tähtäävää opetusta antavista musiikkioppilaitoksista puuttuu joko kokonaan tai osittain mahdollisuus yhtye- tai orkesterisoittoon yksinkertaisesti siksi, että yhteissoiton edellyttämiä opiskelijoita on liian vähän. Opiskelijat suosivat soolosoittimia. Piano on ollut kautta aikain kestosuosikki, mutta viime vuosina myös sähkökitara ja rytminen laulu ovat ohittaneet suosiossa monet orkesterisoittimet. Puhaltimet ovat kaikkein huolestuttavimmassa tilanteessa, mutta sama ongelma koskee matalia jousia, kuten alttoviulua, kontrabassoa ja jossain määrin myös selloa.

Orkesterikulttuuriltaan vahvoissa maissa yhteissoitto nuoriso-orkestereissa ja -yhtyeissä on keskeinen osa nuorten orkesterisoitinten opiskelijoiden normaalia opintopolkua. Näissä maissa toimii tyypillisesti myös korkeatasoinen kansallinen nuoriso-orkesteri, joka valitsee riveihinsä koko maan eri-ikäisistä opiskelijoista lahjakkaimmat ja sitoutuneimmat. Jäsenyyden edellytyksenä soittotaidon lisäksi on maan kansalaisuus tai vakituinen asuminen ao. maassa. Tällainen instituutio Suomesta puuttuu.

Koko selvityksen voit lukea tästä: KANSALLINEN NUORISO-ORKESTERI